Kaavojen piirtäminen

No tänään tuli sitten viimein ihan piirrettyäkin ne kaavat ihan alusta asti. Enää ei oma järki leikannut sen verran, että olisin paidasta suoriutunut ilman kaavoja :D

Tilasin Pehemiältä Siiri ja Myyry -jerseytä, josta halusin esikoiselle pitkähihaisen paidan.
Kaavana Ottobre 1/2014 kids-lehden raglanhinainen svetaripaita ja pakko kyllä sanoa, että ei tuo kaavojen piirtäminen nyt niin hurjasti aikaa vienyt, mitä ajattelin.
Ehkä hyödynnän tätä nerokasta keksintöä myöhemminkin. :D

takakappale

Kankaanleikkaus

Resorit

Ja se paita. Ekaksi paidaksi sitten kasiluokan (silloin ompelin veljelleni paidan), tämänkin ompelu sujui oikein mallikkaasti! Toinen hiha meni vähän vinoon ja sitä myöden pääntie jäi epätasaiseksi. Kaularesorin puran myös vielä ja laitan uuden. Ompelin siinäkin vähän turhan isolla kaasulla. ;)
Kiva paita siitä tosiaan lopulta tuli ja ainakin lapsi oli tyytyväinen.
" Ei se haittaa" - sanoi  rakas esikoinen, kun harmittelin vikoja. <3

Paita, koko 110cm
Kuosi: Siiri&Myyry
Kaava: Ottobre 1/14

Mekkoja

Kestovaippojen kanssa alkoi myös tietynlainen kuosihulluus vaivata ja usein tuli (ja tulee välillä vieläkin) pakkometsästettyä tietynnäköisiä vaippoja.
Melko mielenvikaista touhua toisten mielestä. :D

No, vaippojen ja etenkin niiden ompelun kautta tämä kuosihulluus iski sitten luonnollisesti kankaisiin.
Kunnon kangashamsterin tavoin näitä kahta kuosia tuli metsästettyä varmaan kolme kuukautta.

Kyseessä ovat Metsolan jo valikoimasta poistuneet Musti ja Sirkusheppa.

Sirkusheppa on tuosta jo taipunut vaipaksi ja taittoimuun päällimmäiseksi kerrokseksi nopean imukykynsä vuoksi (ja tietty kaunistamaan sitä imua :D )

Mekkoja noita kankaista on nyt tullut tehtyä sitten kolme kappaletta. Kaksi liivimekkoa kuopukselle ja yksi isosiskolle. Mekkojen kaavat ovat osittain omaa piirtelyä, mutta mallailin sitä johonkin markettimekkoon antamaan osviitta.

Heppamekossa, joka ekana ever valmistui, on takana vetoketju helpottamassa pukemista.
Tämä oli kyllä näillä materiaaleilla ihan turhaa työtä, sillä joustofrotee ja resorikanttaukset ovat sen verran joustavaa materiaalia, että vauvan pään saa mekon läpi oikein hienosti ilmankin. :)

Musti-mekko valmistuikin sitten ilman vetoketjua ja onnistui muutenkin tuota "ekaa mekkoa ikinä" paremmin :)

Liivimekko, koko 80cm
Kuosi: Metsolan Sirkusheppa

Liivimekko, koko 80cm
Kuosi: Metsolan Musti

Vauvalahja

Kaveri sai juuri esikoisensa. Suloisen pienen vauvan. <3
Perheessä on mäyräkoira ja mikäs sen suloisempi fanitusmuoto, kuin pukeutua Noshin Preppy Puppy kankaasta valmistettuihin asusteisiin. :)

Tämä kyseinen väri ei tällä hetkellä ole enää tuotannossa, mutta fb:n kangashamsterit ryhmästä löysin sitä ja tietenkin ostin.

Vauva sai siis lahjaksi neliöpipon, tumput ekstrapitkillä resoreilla ja kolmiohuivin.
Nopeaa, simppeliä ja silti taatusti ainutlaatuista ja rakkaudella valmistettua.

Onnea vielä kerran uudesta tulokkaasta, ystäväni! <3

Asusteita vauvalahjaksi 

Ekat vaateompelukset

Vaatteita on tosiaan tullut ommeltua edellisen kerran joskus yläasteaikoina oikein alusta asti ja siihen se sitten jäikin.Yläasteen lopulla ja lukion alussa muistan kyllä omineeni äidin ompelukoneen huoneeseeni ja aloin tuunailla äidin vanhoja vaatteita omaan käyttöön sopiviksi. Se oli aika hauskaa puuhaa ja taisin olla jopa aikaani edellä, sillä nykyisin tuo tuunailu on kyllä selvästi enemmän muodissa, kuin ehkä silloin. ;)

On mulle sekin selvinnyt, että en ole ainoa kotiäiti, joka on innostunut niitä vaatteita omille pienille lapsilleen ompelemaan. Netti on täynnä harrastelijatason ompelublogeja ja minun silmiini toiset niistä verrattavissa jo ihan ammattilaisompeluksiin. Ihan tosi huikeita luomuksia ja mahtavaa luovuutta värien ja kuosien yhdistelyissä! Kateellisena saan taas katsella sitä taitoa ja pohtia, josko sitä itsekin taipuisi vielä joskus samaan. :)

No, ekat omat vaateompelut käynnistyivät tuossa pari viikkoa sitten, kun ostin kaverilta reilun palan kangasta.
Olin jo tosiaan jokusen hetken aiemmin ostanut itselleni ekan Ottobre-lehden, mutta sitten lehti katosi ja kaavojen piirtämien suunniteltuja legginsejä ajatellen jäi.
Mallasin joitain markettilegginsejä koossa 86 lakanalle ja annoin saksien viuhua. (Ajattelin siis, että reilua kokoa käyttämällä tulee ne saumanvaratkin ihan huomaamatta.
Sitten vaan mittailin omien pikkuneitien vyötärön ympäryksiä ja lahkeenpituuksia ja niin syntyivät neideille ekat äidin tekemän housut.

Kangas ja sen alkuperä on minulle vielä tuntematon, mutta ainakin Sampsukalta  olen tuota sydäntrikoota bongannut.
Kuopukselle kangas taipui täyspitkiksi legginseiksi ja esikoinen sai kesäksi carpi-mittaiset.
Ja kyllä muuten äidin  mieltä lämmitti, kun esikoinen kysyi: "saanko pitää äiti näitä päällä?" <3
ja nämä muuten onnistuivat heti kättelyssä paremmin kuin hyvin.

Caprileggarit, koko 98cm ja täyspitkät, koko 74/80cm

Sisävaippoja

Sen ekan pul-taskuvaipan ompelun jälkeen päätin siirtyä ompelemaan sisävaippoja, koska tuntui, että niitä on vaan helpompi ommella. Ehkä siksi, että ei tarvinnut pelätä rei´ittävänsä pul-kangasta liiaksi ja purkaminen, sekä sitten uudelleenompelu oli suoritettavissa aika monta kertaa ja edelleen vaippa näytti vaipalta.

Kangastilauksia napsahteli vähän sinne sun tänne ja luonnollisesti kangashamsteri hoitaa itselleen kunnon varaston ja vähän ylimääräistäkin, vaikka materiaalia on ommeltavaksi kymmeniä metrejä. :D

Tässäpä siis niitä ekoja sisävaippoja (kaava oma)

Sisätäyttövaippa nb/s-kokoisena.
Kuosi: Metsolan Sirkusheppa
Sisäpinta: bambujoustofrotee

Sisätäyttövaippa nb/s-kokoisena
Kuosi: Sampsukan Ompputarha
Bambucollege tukikerros
Sisäpinta: valkoinen coolmax

Sisätäyttövaippa m-kokoisena
Kuosi: Metsolan pinkki helistin
Sisäpinta: Oranssinkeltainen coolmax

Sisätäyttövaippa m-kokoisena
Kuosi: Metsolan Moondrive
Tukikerros bambucollege, kiinteänä imuna
kaksi kerrosta bambujoustista
Sisäpinta: oranssi coolmax

Eka saumuroitu sisätäyttövaippa M/L-koossa
Kuosi: Naperonutun Happy Trolls
Joustofrotee tukikerros
Kuosi: turkoosi coolmax

Ensimmäinen tsi- kestovaippa

Meidän kuopus (kuten esikoinenkin osittain) vaipatetaan luonnollisesti kestovaipoilla. Enhän minä muuten olisi edes ajatellut ommella moista. Jossain vaiheessa jo esikoisen aikana ompelin harsoista imuja ja leikkelin kuivaliinoja. Itse vaipan ompelua pidin täysin "rakettitieteenä", joten ulkoistin ekojen tsi-vaippojen ompelun anopille. Noo, ei hänkään nyt ihan priimaa tuottanut, mutta käyttökelpoisia kuitenkin.

Kuopuksen kohdilla on tullut pyörittyä liiaksikin erilaisialla kestovaippafoorumeilla ja kauniita vaippoja katsellessa mietin, että `jonain päivänä minä vielä itse teen tuollaisen´. :D
Kuopuksen ollessa sitten n. 5kk, virittelin ompelukoneen paikalleen, tutkailin omia tarvikevarastojani, kävin ostamassa kuminauhaa ja tarranauhaa. Pul-kankaan harjoitusvaippaa varten leikkelin "ylimääräisestä" vaippapussista ja sisäpinnan kuivaliinaneulos purettiin siitä anopin tekemästä (reilunkokoisesta) taskuvaipasta. :D

Vaippaa ei luonnollisesti uudelleen keksitä, joten toteutus on aina sen ekan vaipan ikinä -kopioimista. ;)

Omaan ihka ekaan harjoitusvaippaan mallailin äityspakkauksesta tullutta MM-taskuvaippaa.
(sittemmin olen laatinut mitat ja piirtänyt ihan oman kaavan omille vaipoille)
Kaavaviritelmän piirsin ja leikkasin vanhalle lakanalle. (Näitä minulla riittää, kiitos mummun)
Työohjeita lueskelin eri blogeista ja kestovaippainfon nettisivuilta.

Ei muuta kuin hommiin.
Välillä meinasi epäusko vallata mieltä ja aikaa kului niin työvaiheisiin, kuin järkeilyyn, mutta lopulta noin 3h aktiivityöskentelyn jälkeen se ihan eka omatekemä vaippa oli valmis. <3
Ja olin aika ylpeä.
Nin ylpeä, että kuva ja innostus piti jakaa myös rakkaan OMV:n-kanssajäsenille. :D

Tässä hän siis on. Minun eka vaippani. Kokoa NB (newborn). Kumpparit vähän löysällä ja kosteudenpitoa en parin purkukerran vuoksi lupaa, mutta silti. :D

Käsityökärpäsen purema

Olen kyllä aina ollut kiinnostunut käsillä tekemisestä ja tavallaan se on ohjannut myös aikuisuuden ammattivalintoja. Käsitöitä on tullut tehtyä vaihtelevalla mielenkiinnolla ja kausittain.
Toisinaan on saattanut hurahtaa vuosi(a)kin, ennen kuin jotain konkreettista valmistuu omin käsin, mutta siellä se on aina taustalla kummitellut. Halu ja into tehdä itse kaikkea.

Minähän se meidän perheessä olen, joka kokoaa huonekalut, suunnittelee, aloittaa ja remontoikin jonkin verran. Asennan valaisimen, (yritän) korjata rikkinäisiä tavaroita, ja tietty ompelen.
Omat ompelukset ovat kyllä jääneet lähinnä verhojen ja korjausompelun asteelle, kunnes tuossa viime syksynä aloin ommella kestovaippoja omalle vauvalle ja nyt alkavan kevään korvalla olen siirtynyt lastenvaatteisiin.

Olen jopa vähän hurahtanut!
Minusta on tullut kangashamsteri ja voinpa kertoa, että meidän pienen kodin keittiö muuttui loppusyksystä pieneksi kotiompelimoksi. Perhe parka. Keittiönpöytä on luonnollisesti siivottu vain ihan tosi spesiaaleja tapauksia varten tyhjäksi. Kuten nyt joulu tai lapsen syntymäpäivä. :D
Vakiovieraille en edes pahoittele enää näkymää, vaan koitan hieman raivata kangaspinoja ja työntää koneita tiiviimmin.
No, kyllähän tämä tilojen ahtaus ihan oikeasti ärsyttää, kun yleisilme on lähinnä kaaos.

Niin, koneita...
Tällä hetkellä minulta löytyy itselleni aikanaan lahjaksi ostama melko edullinen (maksoi reilun satasen) Singer-merkkinen perusompelukone, ilman mitään erikoisherkkuja ja joka on nyt ainakin viisi vuotta palvellut todella luotettavasti, ottaen huomioon hinnan.
Ompelukoneella on hyvin pärjätty, mutta jossain vaiheessa sisävaippoja ja kestovaippojen imuja ommellessa alkoivat ne saumurihaavetkin nostaa päätään.
Tiesin, että suvussa sellainen on ja senkin tiesin, että kukaan ei sitä n. 10 vuoteen ole edes käyttänyt.
Vanhus makasi lopulta sukulaisen ulkovarastossa pölyttymässä ja sain luvan periä laitteen huoltoamaksuja vastaan.
Kannatti.
"Tämä on hyvä saumuri ja tekee todella kaunista tikkiä" - totesi koneen huoltanut ja sen aikanaan, n. 25-vuotta sitten myynyt yrittäjä, Huskylock 535D -saumuristani.

Tähän blogiin kokoankin kuvia ja muistiinpanoja ompeluksistani.

Vaippakaavat ovat kaikki oman kehittelyn tuloksia, vaatekaavoja en myöskään ole tähän päivään mennessä mistään piirtänyt, vaan tuotokset ovat enemmän "tällaiset ovat housut ja tällaisia ne mekot yleensä ovat" -tyylisiä räpellyksiä. Mittoja otan ihan mittanauhalla näistä omista lapsista.

Kokoamisohjeita luen kuitenkin toisinaan ihan alan lehdistä tai netistä ja pakkohan se muutama Ottobrekin oli hankkia. ;)
Ompelen siis aika paljon yrityksen ja erehdyksen kautta, mutta vahvuutenani on tietenkin oma luovuus ja hyvä päättelykyky. Suuremmilta virheiltä on tähän mennessä siis vältytty. :D
Heikkoutena tässä työtavassani on ehkä juuri malttamattomuus. Haluan valmista nopeasti ja mieluiten saman päivän aikana. En pysty jättämään työtä kesken ja joskus tulee lapsille/miehelle sanottua: "äiti ompelee vielä tämän - pieni hetki" :D
Samoin skippaan suosiolla näitä omasta mielestä turhia välivaiheita, kuten kaavanpiirtäminen, nuppineulojen kiinnittäminen (jossa olen kyllä petraantunut, koska haluan tietty siistiä jälkeä) ja kyllä niistä työvaiheista suurinosa menee myös ihan mutulla. ;)

Mutta kuka tietää... Nälkä kasvaa syödessä ja halu ommella erikoisempia juttuja kasvaa. Ehkä siihen kaavapaperiinkin tulee vielä tartuttua. ;)

Iloisiin kuulumisiin,

J.