Ekat vaateompelukset

Vaatteita on tosiaan tullut ommeltua edellisen kerran joskus yläasteaikoina oikein alusta asti ja siihen se sitten jäikin.Yläasteen lopulla ja lukion alussa muistan kyllä omineeni äidin ompelukoneen huoneeseeni ja aloin tuunailla äidin vanhoja vaatteita omaan käyttöön sopiviksi. Se oli aika hauskaa puuhaa ja taisin olla jopa aikaani edellä, sillä nykyisin tuo tuunailu on kyllä selvästi enemmän muodissa, kuin ehkä silloin. ;)

On mulle sekin selvinnyt, että en ole ainoa kotiäiti, joka on innostunut niitä vaatteita omille pienille lapsilleen ompelemaan. Netti on täynnä harrastelijatason ompelublogeja ja minun silmiini toiset niistä verrattavissa jo ihan ammattilaisompeluksiin. Ihan tosi huikeita luomuksia ja mahtavaa luovuutta värien ja kuosien yhdistelyissä! Kateellisena saan taas katsella sitä taitoa ja pohtia, josko sitä itsekin taipuisi vielä joskus samaan. :)

No, ekat omat vaateompelut käynnistyivät tuossa pari viikkoa sitten, kun ostin kaverilta reilun palan kangasta.
Olin jo tosiaan jokusen hetken aiemmin ostanut itselleni ekan Ottobre-lehden, mutta sitten lehti katosi ja kaavojen piirtämien suunniteltuja legginsejä ajatellen jäi.
Mallasin joitain markettilegginsejä koossa 86 lakanalle ja annoin saksien viuhua. (Ajattelin siis, että reilua kokoa käyttämällä tulee ne saumanvaratkin ihan huomaamatta.
Sitten vaan mittailin omien pikkuneitien vyötärön ympäryksiä ja lahkeenpituuksia ja niin syntyivät neideille ekat äidin tekemän housut.

Kangas ja sen alkuperä on minulle vielä tuntematon, mutta ainakin Sampsukalta  olen tuota sydäntrikoota bongannut.
Kuopukselle kangas taipui täyspitkiksi legginseiksi ja esikoinen sai kesäksi carpi-mittaiset.
Ja kyllä muuten äidin  mieltä lämmitti, kun esikoinen kysyi: "saanko pitää äiti näitä päällä?" <3
ja nämä muuten onnistuivat heti kättelyssä paremmin kuin hyvin.

Caprileggarit, koko 98cm ja täyspitkät, koko 74/80cm