Toisinaan on saattanut hurahtaa vuosi(a)kin, ennen kuin jotain konkreettista valmistuu omin käsin, mutta siellä se on aina taustalla kummitellut. Halu ja into tehdä itse kaikkea.
Minähän se meidän perheessä olen, joka kokoaa huonekalut, suunnittelee, aloittaa ja remontoikin jonkin verran. Asennan valaisimen, (yritän) korjata rikkinäisiä tavaroita, ja tietty ompelen.
Omat ompelukset ovat kyllä jääneet lähinnä verhojen ja korjausompelun asteelle, kunnes tuossa viime syksynä aloin ommella kestovaippoja omalle vauvalle ja nyt alkavan kevään korvalla olen siirtynyt lastenvaatteisiin.
Olen jopa vähän hurahtanut!
Minusta on tullut kangashamsteri ja voinpa kertoa, että meidän pienen kodin keittiö muuttui loppusyksystä pieneksi kotiompelimoksi. Perhe parka. Keittiönpöytä on luonnollisesti siivottu vain ihan tosi spesiaaleja tapauksia varten tyhjäksi. Kuten nyt joulu tai lapsen syntymäpäivä. :D
Vakiovieraille en edes pahoittele enää näkymää, vaan koitan hieman raivata kangaspinoja ja työntää koneita tiiviimmin.
No, kyllähän tämä tilojen ahtaus ihan oikeasti ärsyttää, kun yleisilme on lähinnä kaaos.
Niin, koneita...
Tällä hetkellä minulta löytyy itselleni aikanaan lahjaksi ostama melko edullinen (maksoi reilun satasen) Singer-merkkinen perusompelukone, ilman mitään erikoisherkkuja ja joka on nyt ainakin viisi vuotta palvellut todella luotettavasti, ottaen huomioon hinnan.
Ompelukoneella on hyvin pärjätty, mutta jossain vaiheessa sisävaippoja ja kestovaippojen imuja ommellessa alkoivat ne saumurihaavetkin nostaa päätään.
Tiesin, että suvussa sellainen on ja senkin tiesin, että kukaan ei sitä n. 10 vuoteen ole edes käyttänyt.
Vanhus makasi lopulta sukulaisen ulkovarastossa pölyttymässä ja sain luvan periä laitteen huoltoamaksuja vastaan.
Kannatti.
"Tämä on hyvä saumuri ja tekee todella kaunista tikkiä" - totesi koneen huoltanut ja sen aikanaan, n. 25-vuotta sitten myynyt yrittäjä, Huskylock 535D -saumuristani.
Tähän blogiin kokoankin kuvia ja muistiinpanoja ompeluksistani.
Vaippakaavat ovat kaikki oman kehittelyn tuloksia, vaatekaavoja en myöskään ole tähän päivään mennessä mistään piirtänyt, vaan tuotokset ovat enemmän "tällaiset ovat housut ja tällaisia ne mekot yleensä ovat" -tyylisiä räpellyksiä. Mittoja otan ihan mittanauhalla näistä omista lapsista.
Kokoamisohjeita luen kuitenkin toisinaan ihan alan lehdistä tai netistä ja pakkohan se muutama Ottobrekin oli hankkia. ;)
Ompelen siis aika paljon yrityksen ja erehdyksen kautta, mutta vahvuutenani on tietenkin oma luovuus ja hyvä päättelykyky. Suuremmilta virheiltä on tähän mennessä siis vältytty. :D
Heikkoutena tässä työtavassani on ehkä juuri malttamattomuus. Haluan valmista nopeasti ja mieluiten saman päivän aikana. En pysty jättämään työtä kesken ja joskus tulee lapsille/miehelle sanottua: "äiti ompelee vielä tämän - pieni hetki" :D
Samoin skippaan suosiolla näitä omasta mielestä turhia välivaiheita, kuten kaavanpiirtäminen, nuppineulojen kiinnittäminen (jossa olen kyllä petraantunut, koska haluan tietty siistiä jälkeä) ja kyllä niistä työvaiheista suurinosa menee myös ihan mutulla. ;)
Mutta kuka tietää... Nälkä kasvaa syödessä ja halu ommella erikoisempia juttuja kasvaa. Ehkä siihen kaavapaperiinkin tulee vielä tartuttua. ;)
Iloisiin kuulumisiin,
J.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuliko jotain mieleen?